Elizabeth McTernan. Aurinkoyhteistyötä, 2016

Taiteilija Elizabeth McTernan tunsi vetoa Suomen pohjoiseen maisemaan samalla kun tutki "todellista pohjoista". Taustalla on tieto, jonka mukaan magneettinen pohjoisnapa matkaa arktisesta Kanadasta Siperiaan noin 7 metriä tunnissa ja enimmillään 80km päivässä, samalla kun geografinen pohjoisnapa on kiinnitetty geometristen viivojen "alustaan", joka on ihmiskunnan verkottunutta perintöä ja tietoa. Ironista kyllä, magneettinen pohjoisnapa, jonka oletetun stabiiliuden ajatellaan kertovan meille, missä olemme, se johtaakin meitä harhaan geografisesta navasta. Tuo näkymätön voima, joka ohjaa sekä lintuja muutoissaan että kompassejamme, on pakotettu vaeltamaan pois.

Tämä ajatus mielessään hän on käyttänyt erilaisia kartoitus- ja anti-kartoitusmetodeja tutkiessaan subjektiivista suhdetta maisemaan ja territorioihin, erityisesti planeetan harvaan asutuilla rajaseuduilla. Hän haki RaumArs-residenssiin tullakseen paikalle kevätpäivän tasauksen aikaan, kun Maapallo "seisoo" vasten Aurinkoa, ja ennen kuin se kumartaa valolle.

Ollessaan maaliskuun residenssissä hän tuotti sarjan syanotypioita. Kuvat ovat abstraktioita, joita hän kutsuu "pimennyksiksi" tai "kappaleiden varjoiksi, jotka muodostuvat kun aurinko nousee korkealla taivaalla päiväntasauksen aikaan". Kuvioiden on tarkoitus olla monitulkintaisia mittasuhteiltaan – geometrisiä muotoja, jotka voidaan nähdä erillisinä objekteina tai taivaan muotoina. Syanotypiat itsessään ovat eri kokoisia, pienistä (10 x 10cm) isoihin (150 x 150cm). Hän näkee jokaisen syanon kuvapisteenä, niinkuin vanha valokuvaustekniikka ottaisi osaa digitaaliseen todellisuuteen. Syaani on sekä kemiallinen väri syanotypian prosessissa, että keinotekoinen satelliittikartoituksen valtamerten väri, á la CMYK. Kun yksi syanotypiavedos kiinnittää absoluuttisen erityislaatuisen Auringon kulman ja intensiteetin yhden kiitävän hetken aikana Maapallolla, se myös koskettaa laajempaa suhdettamme sen pintaan, sekä havaittavaa, että digitaalista.

Elizabeth McTernan on amerikkalainen taiteilija, joka asuu Berliinissä. Vuodesta 2003 hän on tehnyt tutkimusta, maalla ja merellä Pohjois-Amerikassa, Euroopassa, Keski- ja Etelä-Aasiassa, sekä Intiassa, työstäen sitä piirtämällä, tarinankerronnalla, litografialla sekä video/audio-installaatioilla. Hän tekee näyttelyitä kansainvälisesti, on kutsuttu taiteilijaksi residensseihin lukuisiin instituutioihin ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Lisäksi, hän näki kerran, kun joku liukastui ja kaatui banaaninkuoreen oikeassa elämässä.