Claudia Wissmann. A light for the night shift, 2000
Valotaiteilija valaisi Lönnströmin taidemuseon hissitornin "A light lift for the night shift" -teoksella sekä toteutti Luminous Lajo -projektissa eri valoteoksia Lajon lähiöön.
Nordrhein-Westfalenin alueen kulttuuristipendin turvin Raumalle tulleen dortmundilaisen Claudia Wissmannin vierailu Raumalla alkoi perinteisellä puurojuhlalla. Vasta maahan tullut taiteilija kutsuttiin mukaan Rauman kaupungin Lähiöprojektin pikkujouluun tapaamaan lähiön asukkaita ja lähiöprojektin työntekijöitä. Mannapuuro, rusinasoppa ja glögi nautittiin Lajo –nimisen lähiön asukastuvassa. Siellä taiteilija tutustui paitsi puurojuhlaperinteeseen myös seudun lapsiin, jotka ottivat hänet heti ystäväkseen. Auttavasti englantia puhuvat lapset myös vierailivat taiteilijan Vanhassa Raumassa sijainneessa studioasunnossa, missä he pelasivat taiteilijan kanssa mm. jätkänsakkia. Pelinappuloina käytetyistä karamelleista tuli lopulta innoittaja lähiöön toteutetulle yhteisötaideprojektille.
Satakuntaan oli suunnitteilla vuosittainen Satakunnan taidetoimikunnan Ilon ja valon Satakunta –tapahtuma. Taiteilijalle annettiin mahdollisuus toteuttaa valotaidetta lähiöön tämän tapahtuman aikana. Hanke aloitettiin Luminous Lajo –työnimellä. Mukaan houkuteltiin lähiön asukkaita ja lopulta Lajossa toteutuikin useita taiteilijan ideoimia tapahtumia.
Lähiön aikuisasukkaat osallistuivat varsin konkreettisesti yhteistyöhön. Yhdessä valotaidehankkeessa houkuteltiin talon asukkaat asettamaan televisiovastaanottimensa tietylle ikkunalle siten, että televisioiden valo värjäisi ulkoa katsottuna kaikki kuusikerroksisen talon ikkunat sinertäväksi ja välkehtimään samassa tahdissa. Taiteilijan oli onnistuakseen tavoitettava talon asukkaat ja innostettava heidät mukaan kokeiluun. Muutama ovi ei avautunut, mutta kaikki tavoitetut asukkaat lähtivät mukaan kokeiluun. Sinistä värisuoraa tukemaan kannettiin myös ylimääräisiä televisioita talon rappukäytävän ikkunoihin - yksi televisio per kerros.
Lajon alueen lapsiasukkaiden kanssa ideoidun Valopelitalon taiteilija toteutti voimakasvaloisella diaprojektorilla, joka heijasti seinälle pelin koordinaatit jättiläismäisissä mittasuhteissa. Pelinappulat toteutettiin palokunnalta ja poliisilta lainatuilla valaisimilla, joiden valo sävytettiin Smarties-karamellejen värejä vastaaviksi värillisillä suodattimilla. Energian lamppuihin tarjosi Varta, joka lahjoitti tarkoitukseen paristoja.
Tämä yhteisöllinen taideteos oli olemassa muutaman päivän, ja täydellisenä vain sen hetken kuin peliä pelattiin joukolla. Teoksen julkistamistilaisuudessa kerrostalon lapset pelasivat tätä jättiläismäistä jätkänsakkia mukaan kutsuttujen kunnallispoliitikkojen ja virkamiesten kanssa. Osallistujia tuli olla yhtä monta kuin nappuloina toimivia valokeilaa heijastavia taskulamppuja.
Omana hankkeenaan Claudia Wissmann toteutti Lönnströmin taidemuseon rakennukseen juhlavalaistukseksi valotaideteoksen vuosituhannen vaihteen kunniaksi. Milleniumjuhlan aikaan käynnistynyt A light lift for the night shift oli tietokoneella ohjelmoitu valoteos Lönnströmin taidemuseon päärakennuksen seinään ja ulkoikkunoihin. Taiteilija nosti peruskorjauksen yhteydessä taloon rakennetun arkkitehtuurin yksityiskohdan esiin ja paljasti tornin käyttötarkoituksen. Diaprojektorilla piirretyt valoraita ja kotoisan keltainen ikkuna pyyhkivät tornin pintaa ylös ja alas pimeässä ja kylmässä talviyössä kuin jatkuvaan kyyditsemiseen väsymätön hissi.
