Eric Andersson. Tilapäinen yhteysalue, 2018
Teos koostuu ulkona sijaitsevista esitteistä ja videosta, jonka voit nähdä em. linkistä. Esiteet on asennettu julkisiin, mutta joutomaan kaltaisiin paikkoihin Raumalla. Tilapäiset yhteysalueet sijaitsevat Kettukalliolla, Isometsän alueella ja vanhan Superlon-tehtaan ympärillä, joten ensin kannattaa vierailla ja tutustua projektiin Vanhan Rauman ympärillä sijaitsevien parkkipaikkojen infotauluilla.
Tilapäiset yhteysalueet (temporary contact zones) ovat eläinten luomia tiloja tai reittejä ihmisten luomien rajojen poikki. Eläimet ovat määritelleet ne uudelleen omien tarpeidensa mukaisesti. Ne ovat tunkeneet kehonsa aitojen pienistä aukoista ja näin näistä aukoista on ajan mittaan tullut suurempia ja suurempia.
Aidan aukoista tulee se piste, jossa kaksi erilaista tilallista, havaittavaa ja sosiaalista maailmaa sekoittuvat. Rajallinen alue, joka tuo meidät yhteen, kanavoi liikettämme ja pakottaa meidät tiiviiseen kontaktiin toistemme kanssa. Tämä on vaihtoehtoinen maailma muuten niin jakautuneen ja homogeenisen kaupunkiympäristön sisällä.
Näiden aukkojen käyttäminen on paitsi fyysisten rajojen, myös sosiaalisten positioiden rikkomista. Kuka käyttää hyväkseen ja ketä? Aidan aukoista tulee “yhteysalueita” (contact zones), joissa ihmisten ja ei-ihmisen-kaltaisten eläinten väliset potentiaaliset kohtaamiset tiivistyvät. Päivisin Eric Andersson etsi näitä aukkoja ja öisin hän käveli niiden läpi. Hänen täytyi merkitä löytämänsä reitit päivänvalossa voidakseen nähdä ne myöhemmin pimeässä. Tapahtuma loi jonkinlaisen arvokasta tietoa sisältävän kartan.
Eric Andersson on työskennellyt RaumArs ry:n residenssissä toukokuun alusta saakka. Tukholmassa asuva taiteilija ja arkkitehti on opiskellut arkkitehtuuria Chalmersin teknillisessä korkeakoulussa Göteborgissa ja valmistunut maisteriksi kuvataide pääaineenaan Tukholman Konstfackista. Hänen työskentelynsä on jatkuvaa tutkimusta siitä, mitä julkisessa kaupunkisuunnittelussa voidaan kutsua määrittelemättömäksi alueeksi tai jopa joutomaaksi (unprogrammed public space). Anderssonia kiinnostavat erityisesti kehityksen varjoon jäävät alueet, joiden arvokkaat ominaisuudet ovat taipuvaisia katoamaan, kun kaupunki "kehittyy”. Nämä ominaisuudet ovat turvallisuuden, yhtenäisyyden ja järjestyksen tuolla puolen. Useimmat hänen projekteistaan toteutetaan anonyymisti kaupunkien laitamille.
