Kim Eungyung. Minä sinussa, sinä minussa: muotokuvia ja kuvajaisia, 2006
Syyskuussa Raumalla vierailleen Eungyung Kimin (s.1976) taideprojektina oli julkisen teoksen toteuttaminen Tarvonsaarenpuiston rakennustyömaan jalankulkukäytävään.
Projekti liitti yhteen raumalaiset lapset ja nuoret sekä maahanmuuttaja-aikuiset lähtökohtana oma identiteetti; sen tärkeys, identiteetin ilmaisu ja peilaaminen taiteen keinoin sekä eräänlaisen yhteismuotokuvan tekeminen.
Teoksen nimi ”Minä sinussa, sinä minussa: muotokuvia ja kuvajaisia / Me in You, You in Me: Portraits and Reflections” sisältää nimen englanninkielisen alkuperän mukaan myös ihmisen itsensä tutkiskelun, ei pelkästään näköisen muotokuvan esittämistä.
Osallistujille annettiin pienet peilinpalaset, joihin katsomalla mietittiin omaa sisäistä ja ulkoista olemusta. Luodut muotokuvat ilmaisevat identiteettien moninaisia ulottuvuuksia niin realistisesti kuin abstraktisti esitettyinä. Peilit asetettiin tekijänsä katseen korkeudelle, jotta he voivat nähdä niin oman maalatun tai piirretyn muotokuvansa kuin myös oman peilikuvansa. Näin myös ohikulkijat voivat helposti kohdata teoksen tekijän katsoessaan peiliin. Muotokuvien tekijät jakavatkin kokemuksensa ohikulkijoiden kanssa sekä antavat näille mahdollisuuden ajatella itseään nähdessään toisten kaupunkilaisten muotokuvat ja heijastuneet omakuvansa peileissä samanaikaisesti. Lisäksi peilit heijastelevat ympäristöä, jolloin oman olemassaolon tärkeys yhteisössä ja maailmassa tulee näkyväksi.
Annetut toimintaohjeet vaihtelivat eri ikäryhmissä. Lapset tutkivat peiliin katsomalla omia kasvojaan ja erilaisia kasvonilmeitä. Piirtämällä tai maalaamalla he kuvasivat itsensä
lisäksi heille tärkeitä ihmisiä, useimmiten perheenjäseniään.
Nuorille annettiin kaksijakoinen tehtävä: heillä realistisen omakuvan toisena puolena
oli oman sisäisen minuuden kuvaaminen. Tarkoituksena oli kehittää nuorten itsetuntemusta ja edesauttaa abstraktien seikkojen kuten tunteiden, ajatusten ja mielenliikkeiden esittämistä taiteen avulla.
Aikuisten maahanmuuttajien ryhmä sai tehtäväkseen miettiä itseään menneisyydessä, nykyhetkessä ja tulevaisuudessa. Tapaamisten jatkuessa kukin aikuisista teki muotokuvan toisesta ryhmän jäsenestä. He kykenivät myös verbaaliseen toistensa itsetunnon kohottamiseen kuvan tuottamisen yhteydessä.
Joukko projektiin osallistuneista sitoutui myös teoksen ripustamiseen. Tämä auttoi antamaan konkreettisemman ja fyysisemmän osoituksen yksilön identiteetin tärkeydestä yhteisön jäseninä. Katettu jalankulkukäytävä paikkana suojelee niin kirjaimellisesti kuin kuvaannollisestikin muotokuvia, jotka ovat yksilöiden intiimejä kuvauksia itsestään.
