Pouk Teatteri. Haut Nord – Pohjoinen taajuus, 2014

Ranskalais-suomalainen Théâtre Pouk toi Raumalle tanssivien performanssien sarjan esityksiä, jotka kutsuivat kokemaan kaupunkitilaa toisin. Pouk Teatteri toimi paikoissa, joissa ihmiset oleskelivat ja kulkivat: Kauppatorilla, Vanhan Rauman kaduilla ja sen ympäristön viheralueilla, Rauman taidemuseossa, Sepän talon puutarhassa, keskustan aukioilla, kanaalin varressa, Samallahdenmäellä, Syvärauman rannoilla ja ympäröivässä luonnossa – paikoissa, joissa ihmiset saattoivat törmätä tanssiin yhä uudelleen arjessaan. Pouk Teatterin ajatus ”Rauman asuttamisesta” kulki nimellä Pohjoinen taajuus. Nimi viittasi kliseiseenkin mielikuvaan Pohjolasta villinä, vapaana, suorasukaisena ja äärimmäisenä.

Pitkäkestoinen kokonaistaideteos oli kaikkien tekojen, eleiden, esitysten, performanssien, mainosten jakamisten, materiaalivalmistelujen, pukujen pakkausten, ulkoilmatreenien ja tori-improvisaatioiden summa – kuin kartasto kaikkien niiden paikkojen ja henkilöiden välillä, joita tanssijat tapasivat. Osa Poukin teipein merkitsemistä paikoista säilyi kesän loppuun saakka muistuttamassa siitä mitä paikalla oli tapahtunut.

Kullakin esityksellä oli oma sisältönsä: For Fire, With Waves (Tulelle, aaltojen kanssa) oli rituaali juhannustansseille, kunnianosoitus valkealle yölle ja veden voimalle. Bronssilabyrintti oli oodi ajanjaksolle, jota Sammallahdenmäki hengittää. Siinä kadonnut merivesi tuotiin takaisin rantaviivansa menettäneille kallioille ihmisten kääntyessä 360 astetta tanssivan labyrintin läpi. Crime Scene I ja II -esitykset olivat symboliset hautajaiset, kuinka joku silläkin hetkellä makasi betonilla. Mitä taiteilijat voivat tehdä? Lukea tekstin Syyriasta ja runollisella aktiollaan tuoda tapaamiensa syyrialaisten pakolaisten tarinat Libanonin ja Ranskan kautta Rauma Biennale Balticumin pohjoiselle taajuudelle. Muita Pouk Teatterin esiintymisiä olivat muiden muassa Aamukaste ja Iltatee Sepän talon puutarhassa Kuvataiteen päivänä sekä Lounas ja Päivällinen Osteria da Filippossa.

Esitysten sarja oli kuin palapeli, jonka todellisen toteutuman saattoi huomata heinäkuun lopussa torilla kuulluista ihmisten välisistä keskusteluista, kuten: ”Te tanssitte täällä – me nähtiin samanmoisia tyttöjä, kaksi, venyttelemässä tuolla kulmassa kesäkuussa.” ja ”Noi tytöt meni juhannuksena sinne Fåfängan veteen! Tais olla kylmä sillon.” tai Kisarannassa: ”Ai RaumArsin taiteilijoita? Te ootte ahkeria saunojia - niitä muitakin on täällä käynyt, talvellakin, menivät avantoon ihan. Mä muuten taisin nähdä niitä teidän ilmoituksia – miksi ihmeessä te aiotte esiintyä klo 7 aamulla?”.

Live-esitysten ohella yleisön oli mahdollista nähdä kuvia ja videomateriaalia esitysten prosesseista ja toteutuksesta Rauman taidemuseon Navetassa, osana Rikospaikka / Crime Scene -näyttelyä. Jatkuvasti muuntunut installaatio toimi ikkunana Poukin Raumaan, ja tapahtumien eteneminen palapelin tavoin: Navettaan oli merkitty eri tapahtumien ajat ja paikat, salapoliisivihjein, ja kesän mittaan tila täyttyi videoista, valokuvista ja teksteistä. Näistä valokuvista suunnitellaan näyttelyä Lyonin Maison de la Danseen.

Pouk Teatterin residenssityöskentelyn omat tuotantorahoittajat: Association Mâ ja Läntinen tanssin aluekeskus.

Riikka Kosola s. 1983 (FI/FR) ja Marie Papon s. 1986 (FR) asuvat ja työskentelevät Lyonissa. He perustivat Pouk Teatterin 2011 ja tekevät elävät elävää kohdetaidetta yhteiseen urbaaniin ympäristöön luomallaan Poetic Actions -konseptilla. Moniulotteinen työskentely yhdistää koreografisen tilan käsittelyn yleisötyöhön: Pouk tekee esityksiä paikkoihin, joista ihmiset kulkevat ohi, ja pysähtyvät jos niin tahtovat. Esitykset ovat aina katsojalle ilmaisia, tilattuja tai maksavat euron kaksi torilta ostettuna. Kaksikko on luonut in situ -performansseja useisiin ranskalaisiin festivaaleihin niin vuoren rinteeseen kuin suihkulähteeseen. Tällä hetkellä Pouk työskentelee kouluissa luoden työpajoja tilan kehollisesta kokemisesta, kuinka lasten arjen ympäristö muuttuu taian maailmaksi. Enfance, Art et Langage -ohjelma Lyonissa, sekä Classes qui dansent -projekti Ardêche’ssa ovat osana alueiden kulttuuri- ja sosiopoliittista ohjelmaa.