Concetta Modica. Kohtaaminen Pohjolassa, 2009

Italialainen Concetta Modica kirjoi heinäkuun ajan Rauman Lännen Marttojen kanssa seinävaateen. Teos lahjoitettiin Rauman seurakunnan kerhohuoneeseen, jossa lapset ja nuoret kokoontuvat mm. pyhäkoulun ja rippikouluun. Modica halusi alun alkaen työskennellä isoäitien kanssa, koska lähtökohta tälle projektille oli hänen isoäitinsä sängynpeitto.

Sisilialaiset isoäidit virkkaavat lapsenlapsilleen näiden lapsuuden ajan peittoa, jonka he sitten antavat häälahjaksi. Peitto virkataan vanhojen käytettyjen vaatteiden langoista ja näin siitä tule erittäin merkityksellinen ja rakas. Modica riisti oman peittonsa ja on sen jälkeen Italiassa käyttänyt sen lankoja installaatioissaan, animaatioissaan ja maalauksissaan. Näin tehden hän tuntee olevansa yhteydessä isoäitiinsä sekä tekevänsä jatkuvaa ja käänteistä työtä, kuten Penelope.

Entinen sängynpeitto matkasi Suomeen tullakseen osaksi muita taideteoksia. Modica halusi piirtää suomalaisen maiseman yhdistämällä isoäitinsä langat perinteisiin suomalaisiin lankoihin. Tällä tavoin pohjoismainen ja sisilialainen kulttuuri – Pohjois-Eurooppa ja Etelä-Eurooppa kohtaavat. Perinteinen käsityökulttuuri ja taidehistoria sekä maalaushistoria ja taitelija kohtaavat myös toisensa.

Tähän projektiin Modica valitsi Hugo Simbergin (1873-1917) yksityiskokoelmassa olevan etsauksen. Teoksissaan Simberg on käyttänyt symbolistisia ja surrealistisia näkökulmia sekä ajatuksia herättäviä ja ironisia elementtejä. Simberg on Suomessa tunnettu ja suosittu taiteilija, mutta Modican valitsema ”Kuningatar kalastaa” (1895-1896) on jokseenkin tuntematon. Modican mielestä teos esittää hyvin suomalaista maisemaa – niin fyysistä kuin mentaalista.

Concetta Modica kertoo: ”Aivan alusta asti Lännen Martat olivat erittäin innostuneita työskentelemään kanssani ja opettamaan minulle suomalaista kirjontaa. Mutta ideani aikaansai myös hämmennystä: niin tuntematon teos, ei kovin koristeellinen, ei kovin edustava (tyypillinen), ei kovin maisemallinen ja hyvin ironinen, melkeinpä epäkunnioittava eikä kovin lähellä perinteistä kirjailua! Minusta tämä erilaisten asioiden ja modernin taiteen kohtaaminen on mielenkiintoista. Taide vaatii ponnistelua ja se toimii vastakkain mitä oletat sekä ainoastaan silloin kun se saa aikaan kysymyksiä.

Ensimmäinen tapaamiseni Marttojen kanssa rikkoi jään. Yhdessäolo ratkaisi ongelmat ja antoi hyvän alun vastavuoroiselle työskentelylle. Niinpä kuvan ja sopivien materiaalien valitsemisen jälkeen Martat pystyivät päättämään mitä värejä ja kirjontatekniikoita käytetään. Työskentelyn aikana keskustelimme Simbergistä; hänen maalauksistaan, käyttämistään väreistä ja ideoidensa luonteesta. Loimme uuden tavan keskustella. Huomaamattamme olimme luoneet kielen, joka piti kokea piirtämällä, mallikuvaa seuraamalla, ymmärtämällä alkuperäisen kuvan merkityksiä, jotka sitten tulkitsimme omalla tavallamme seuraten lankaa, mikä ommellen yhdistä kaikki jollain tapaa taiteen historiaan.

Jälkeenpäin nämä herttaiset Martat kyselivät isoäidistäni, hänen elämästään ja hänen vanhoista langoistaan, joissa on paljon solmuja. Kerroin heille, että sisilialaisten maanviljelijöiden keskuudessa oli tapana virkata tai kutoa sängynpeitto vanhojen sukkien ja villapuseroiden langoista tai ylijääneistä pätkistä. Martat kertoivat minulle, että myös täällä on tapana käyttää vanhoja vaatteita kuteina mattoihin.

Historiallisista eroavaisuuksistamme ja maittemme välimatkoista huolimatta aloitimme kepeän ja mukavalla tavalla läheisen työskentelyn. Taiteen onkin tehtävä tätä joskus: tulla ihmisten luokse, keskustella enemmän ilman, että sen mysteeri katoaa, kuulua kaikille ihmisille, tulla julkiseksi, antaa kasvualusta tunteille, auttaa ihmistä suhteessa maailmaan luoden yhteyksiä ja kokemuksia eikä ainoastaan objekteja ja kuvia.”

Concetta Modica on julkaisemassa n. 100 sivun kirjan ”North Passage”.